Suomen startup-ekosysteemi sakkaa alkupäästä. Yhtälö on yksinkertainen: jos meillä ei ole tarpeeksi perustajia, meillä ei ole startup-yrityksiä. Jos ei ole startupeja, ei synny kasvuyrityksiä tai ripeään kasvuun yltäviä scaleupeja eikä uutta työtä.
Startup-ekosysteemi toimii kuin myyntisuppilo. Se on leveä alkupäästä ja kapea lopusta. Tarvitsemme valtavan määrän inspiraatiota ja ideoita, jotta niiden joukosta voi seuloa pieni määrän aitoja yrityksiä, joista lopulta vain muutama kasvaa kansainväliseksi menestystarinaksi.
Kasvuympäristön on kuitenkin oltava kunnossa.
Vertailua voi tehdä jääkiekon kautta. Kuvitellaan, että sinun pitää rakentaa rahalla tyhjästä menestystä jääkiekossa kaupunkiin tai maahan, jossa sitä ei ollut. Voit ostaa rahalla huippuvalmentajan (tai pelaajia ulkomailta), mutta et voi ostaa:
- paikallista kulttuuria, joka saa vanhemmat kannustamaan lapsia lajin pariin ja lapset jatkamaan, koska se kuuluu asiaan
- junnuja, joista kasvaa paikallisen joukkueen pelaajia, Liiga- tai NHL-tähtiä (joiden menestystä nuoremmat polvet seuraavat)
- vuosikymmenten kehitystä
Viimeistään kun raha loppuu ja ”palkkasoturit” palaavat kotiin, paikallinen pelaajakehitys kuolee. Sama pätee yrittäjyys- ja startup-ekosysteemeihin.
Startup- ja kasvuyrityspuolella on viime vuosina nähty kiinnostusta tuoda kansainvälisiä valmiita malleja ekosysteemien rakentamiseen. Vähintään halutaan paikallisesti luoda ”meille se sama asia mitä Slush ja Aaltoes tekivät Otaniemessä”.
Näiden mallien ongelma:
- Ne on rakennettu eri markkinaan
- Ne toimivat eri dynamiikalla
- Ne ovat syntyneet omasta paikallisesta tarpeesta tietyssä hetkessä
Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että rahaa käytetään yhden ihmeitä tekevän mallin ostamiseen, ei paikallisten kyvykkyyksien rakentamiseen. Tässä yrittäjyys- ja startup-ekosysteemi toimii samalla logiikalla kuin jääkiekkokulttuuri. Kulttuuri varmistaa, että paikalliset ihmiset, tukijat ja yhteisöt kannustavat mukaan. Paikallistasolta kasvaa pelaajia (tai yrityspuolella foundereita ja heidän yrityksiään), joista osa pääsee isoihin peleihin mukaan.
Liigasta NHL:ään siirtyy vuosittain keskimäärin 15–25 pelaajaa. Reilusta 2000 aktiivisesta startupista Suomessa 60 yritystä kasvaa scaleupeiksi, joista siivilöityy unicornit ja pörssilistautujat
Osa kaupungeista pelkää, että yritykset muuttavat pois pääkaupunkiseudulle tai ulkomaille. Tätä ei kannata murehtia. Aivan kuten jääkiekossa, sillä on merkitystä millainen “kasvattajaliiga” oma paikallinen ekosysteemi on. Huippujen menestys valuu takaisin koko ekosysteemiin.
Esikuvilla on merkitystä. Jääkiekossa 1980-luvun Kurri → 1990-luvun tähdet Selänne, Koivu, Jutila → nykyinen kiekkoporukka. Startup-puolella sama. Mitä enemmän on erilaisia esikuvia, sitä parempi. Otaniemessä heitä on jonkin verran, mutta samoja hahmoja kierrätetään usein, ja muissa kaupungeissa tarinoita on liian harvassa.
Mitä jos Suomessa vahvistettaisiin rahalla paikallisia kyvykkyyksiä ja kulttuuria? Ekosysteemi ei ole vain yksi palvelu, ohjelma tai hanke, vaan se syntyy paikallisista ihmisistä, pitkästä ajasta, toistuvista kohtaamisista, epäonnistumisista ja esikuvista.
Ulkopuolista osaamista voi tuoda kiihdyttämään kulttuurin rakentumista, törmäyttämään ihmisiä ja avaamaan verkostoja. Taso nousee siitä.
