”Saako yliopistotutkija tehdä yrityksen kanssa yhteistyötä?” Tällainen kysymys tuli meitä vastaan alkuvuodesta 2026, mutta voimme paljastaa ettei sitä sanonut LUT-yliopiston tutkija. LUT on nimittäin haastajayliopisto, joka tekee monet asiat eri tavalla kuin muut.
Crazy Townin Mikko Korpela, Sini Mäkelä ja Toni Pienonen jalkautuivat LUT Blossom 2026 -tapahtumaan Lahteen. 1400 osallistujaa – yrityksiä, tutkijoita, aluekehittäjiä ja startupeja – kokoontui keskustelemaan korkeakoulujen yritysyhteistyöstä.
Yhteistyön ongelma on rakenteellinen
Avauspaneelissa Sitran Atte Jääskeläinen totesi, että 50–75 % tuottavuuden kasvusta tulee inhimillisen pääoman kautta, mutta yliopistojen ja yritysten yhteistyö kariutuu systeemin ongelmakohtiin. Ykkösenä kannustimet, jotka tunnettuun tapaan eivät kannusta korkeakouluja tai tutkijoita tekemään yhteistyötä.
Muutosta tarvitaan, jos asia halutaan korjata isolla tasolla.
Suomen korkeakoulujen yritysyhteistyön yksi ongelma on hankevetoisuus, joka tekee yhteistyöstä transaktionaalista – ei luottamukseen pohjautuvaa eikä suhteisiin nojautuvaa.
LUT tekee asioita eri tavalla
Samaan aikaan LUT-yliopisto on onnistunut haastamaan tilannetta. Tämä näkyy oman kokemuksemme mukaan käytännössä, mutta myös luvuissa. LUTin rahoituksesta tulee erittäin paljon yrityksiltä ja teollisuudelta.
Valion edustaja totesi avausosuuden paneelissa, että Suomi on liikaa täynnä paikallisia projekteja ja paikallista toimintaa. Kaiken kehittämisen pitää olla vähintään kansallista ja kansainvälistä. Isoja firmoja eivät kiinnosta maakunnalliset tai kaupunkikohtaiset jutut.
Kasvu ei tule pelkästään isojen yritysten kautta, vaan tarvitaan kombo:
- startupit
- teollisuusyritykset
- korkeakoulut
”Me kolme erilaista tahoa ei ymmärrä markkinoita tai asiakastarpeita samalla tavalla. Tätä pitää tehdä enemmän – istua alas yhdessä ja tunnistaa, mihin asiat menevät, mitkä ovat trendit ja muutokset. Sitä kautta rakentuu yhteinen tulevaisuuskuva,” paneelissa jatkettiin.
EriCa Reactor -tyyppiset ohjelmat, joissa startupit ja yliopiston spinoffit viedään isojen kanssa markkinoille, saivat LUT Blossomissa tunnustusta. Crazy Townin ja Kemiran yhdessä toteuttaman ohjelman kantava ajatus on, että Kemira oppii yhteistyössä kasvuyritysten kanssa markkinoiden suunnasta, trendeistä ja mahdollisuuksista sekä samalla avaa mahdollisuuksia.
Projektit eivät rakenna luottamusta
Sekä paneeli että myöhemmät keskustelut palauttivat valokeilaan myös pehmeämmän puolen. Puhuttiin paljon yritysyhteistyölle myönteisestä kulttuurista ja tarpeesta luoda ympäristöjä, joissa ihmiset kohtaavat.
Erilaiset alustat voivat tarjota pysyvämmän ympäristön, jossa keskustellaan ja pakotetaan yhdessä ymmärtämään suuntaa. LUT-yliopiston rehtori Juha-Matti Saksa kertoi, kuinka LUT ja Kempower ovat rakentaneet Lahteen mallin, jossa professorit ja tutkijat työskentelevät 50 % yliopistossa ja 50 % Kempowerille. Tällainen yhteistyö on Suomessa edelleen melko harvinaista, vaikka Keski-Euroopassa paljon yleisempää.
Tämän lisäksi LUT ja Kempower jakavat tilat kampuksella Lahdessa ja Lappeenrannassa. Ihmiset keskustelevat kahvinkeittimen äärellä, eivät sähköpostilla. Yritys saa ratkaisuja, tutkijat saavat ideoita välittömästi.
LUT-yliopiston rehtori ja muu väki toivat hyvin esiin uteliaisuuden merkityksen. Tärkeää on halu ymmärtää yhdessä kysymyksiä ja ilmiöitä.
Alustat tekevät ideat todeksi
LUT-yliopisto erottuu myös rohkeilla avauksilla. ”Joka viikko pitää tapahtua jotain siistiä. Pyydä mieluummin anteeksi kuin lupaa”, kuvattiin Juha-Matti Saksan asennetta.
Yksi esimerkki tästä on Myytinmurtajista tutun Jamie Hynemanin kutsuminen yliopiston työelämäprofessoriksi.
Miten hänet saatiin? Kysymällä.
Hyneman tarttui toimeen ja rakensi LUT-yliopiston Lappeenrannan kampukselle J. Hyneman Centerin (JHC) -ympäristön, joka toimii sosiaalisena hubina, koska siellä tehdään konkreettisia asioita.
Toni ja Hyneman ehtivät vaihtaa ajatuksia aamulla ennen ohjelman alkua. Keskustelussa nousi esiin, että ihmisillä on luontainen tarve kokoontua tekemään asioita yhdessä, rakentamaan jotain konkreettista. Moni lopettaa fyysisen tekemisen jossain vaiheessa Lego-vaiheen jälkeen, mutta tarve ei katoa mihinkään.
Se vain vaihtaa muotoa. Ja jos ei rakenneta fyysisesti, rakennetaan jotain muuta, kuten softaa tai yritystä.
Myöhemmin päivällä esityksessään Hyneman kiteytti asian niin, että hubit kuten JHC (ja myös Crazy Town) tekevät abstrakteista asioista konkreettisia.
Ideat eivät toimi tyhjiössä. Ilman tilaa ne jäävät ilmaan. Hubit tuovat ihmiset yhteen. Tarvitaan jatkuvuutta ja tukea, jotta ideat muuttuvat todellisuudeksi. Samalla tällaiset alustat auttavat siirtymään pois transaktionaalisesta ajattelusta (mitä tämä maksaa sinulle?) kohti suhteisiin perustuvaa kulttuuria (miten voimme auttaa toisiamme?).
Ja miksi sitten yliopistot ja yritykset ylipäätään tarvitsevat toisiaan? Jamie Hynemanin mukaan:
- Osaaminen ilman yhteyksiä jää hyödyntämättä
- Tutkimus ilman soveltamista jää näkymättömäksi arvoksi
- Yritykset ilman tutkimusta toimivat rajallisen ymmärryksen varassa
Tämän vuoksi yliopistot ovat mukana Crazy Townin toiminnassa ja projekteissa tavalla tai toisella.
– Toni Pienonen
